Alli ja Torild Branderin Säätiö sr

Professori Torild Brander ja Raikon kartano

Torild Brander syntyi perheen kesäpaikassa Kemiössä 1.8.1904. Hänen äitinsä Costiander-suku kuului Urjalan Nuutajärven kartanon omistajiin. Kouluaikansa Brander vietti Kirkkonummella ja oli jo tuolloin hyvin kiinnostunut luonnosta ja siihen liittyvistä asioista. Ylioppilaaksi hän valmistui 1923. Voimakkaasta luontoharrastuksesta huolimatta hän äitinsä toivomuksesta alkoi kuitenkin opiskella lääketiedettä Helsingissä.

Ura lääketieteen parissa

Laillistettu lääkäri hänestä tuli 1933 ja hän suoritti useita erikoisalojen tutkintoja. Hänestä tuli mm. maamme ensimmäinen lapsipsykiatri. Hän jatkoi opintojaan lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi saakka. Hänen lääketieteellisten julkaisujensa määrä on huomattava. Sodan melskeet kuitenkin katkaisivat hänen lupaavan lääkärinuransa. Sodassa hän toimi lääkärinä sekä sodan päätyttyä oikeuspsykiatrina.

Raikon kartano kutsuu

Vuonna 1942 hän peri viidesosan Nuutajärven kartanosta, nykyisen Raikon kartanon. Raikko oli metsäinen alue Nuutajärveä, joka käsitti noin 1 250 hehtaaria maata. Sodan jälkeen Brander keskeytti lääkärinuransa ja alkoi tilan isännäksi. Tarkoituksena oli palata lääketieteen pariin sitten, kun kartano saadaan toimimaan. Raikon kartanoon rakennettiin päärakennus, joka valmistui 1947, muita asuinrakennuksia ja tarvittavat talousrakennukset sekä raivattiin peltoa. Monipuolinen karjatalous käynnistyi. Myös puutarhaviljelyllä ja mehiläisten hoidolla oli oma roolinsa kartanon toiminnassa. Maatalous oli varsin laajamittaista 1950- ja 1960 –luvuilla.

Luontoharrastus vie mukanaan

Kartanomaatilan käynnistämisen yhteydessä Branderille tarjoutui tilaisuus luontoharrastukseen. Olihan omaa maata riittävästi tutkittavaksi. Raikon alue sattui vielä olemaan lounaishämäläisittäin hyvin erikoinen luonnonolosuhteiltaan. Siellä on mm. vanha kalkkilouhos, joka tekee alueen lehdoista erityisen reheviä. Kalkkilouhoksesta louhittiin kalkkia Nuutajärven lasitehtaan tarpeisiin 1800-luvulla. Perimätiedon mukaan sieltä on viety 1200–luvulla Hämeen linnan rakennuskalkitkin.

Tutkittavaa riitti ja tuloksena syntyi neliosainen, pitkä kirjoitussarja Urjalan Kivijärven seudun luonnosta. Vuonna 1951 perustettiin Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen alaisuuteen luonnonsuojelutoimikunta. Viiden vuoden jälkeen toimikunnasta tuli itsenäinen yhdistys, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys. Sen perustajana ja pitkäaikaisena puheenjohtajana oli Torild Brander, aina kuolemaansa 1992 asti. Branderin johtavana ajatuksena oli tutkia, valistaa ja suojella. Mitään, mitä ei oltu tutkittu ja tätä kautta tunnettu, ei voitu suojella tai siitä tehdä valistustyötä.

Tutkimustöiden edetessä voitiin yhdistyksen puitteissa ryhtyä merkittäviin valistus- ja rauhoitustoimiin. Brander rauhoitti omasta kartanostaan suuria osia (lähes 500 hehtaaria) jo 1950-luvulla luonnonsuojelualueeksi. Tarkoituksena oli, että kartano toimisi ”ekotilana”, jossa voidaan harjoittaa maanviljelystä ja metsänhoitoa, mutta luonnonolosuhteiltaan arvokkaat metsänosat suojeltaisiin. Ajatus oli siihen aikaan ”mieletön”. Lääkärin ura sai pikku hiljaa jäädä. Brander ryhtyi päätoimiseksi luonnonsuojelijaksi kartanon isännyyden ohella.